Asuin sillon hetken Espoossa, elettiin vuotta 2005. Feels like forever ago.
Kennel Energeticsiin syntyi 11 pentua 29.1.2005.
Ihan oma airedalenterrierini <3
Nämä kuvat otti Kokkolan Kuvatiimin Aki Paavola, KPO:n Tiimilehden haastattelun yhteydessä.
Okeasti hän on nimeltään Energetics absolute power, Oscar, muta rakkaalla koiralla on monta nimeä. Ruffu, Ruupu, Okk, Okkar, Rolf, Bufidii…:)
Törmäsin Espoossa asuessani lenkillä ylpeään, ylvääseen ja komeaan koiraan, se katsoi minua ystävällisesti ja se oli rauhallinen. Sillä sekunnilla sen koommin miettimättä päätin hankkia juuri sellaisen.
Enkä ole päivääkään katunut päätöstäni, itseasiassa olen melko varma että sitten kun Oscarista aika jättää otan samanlaisen. Minua viehättää Oscarin äärettömän pitkät hermot, ja uskomaton huumorintaju.
Muutaman mutkan ja monen puhelinsoiton jälkeen minulle oli tulossa oma pieni airis, ja 7 vuotta täyttävä herra on tuonut elämääni sanoinkuvaamattoman paljon iloa ja naurunaiheita 🙂
Airedalenterrieri.
Terriereistä suurin ja voimakkain, airedalenterrieri syntyi 1800-luvun puolivälissä Englannissa risteyttämällä black and tan terrieri ja saukkokoira. Sitkeä ja kestävä airedalenterrieri kehitettiin pääasiassa saukonmetsästykseen.
Airedalenterrieri oli ensimmäisiä rotuja, joita käytettiin Englannissa ja Saksassa poliisikoirana. Rodun ensimmäinen kasvattaja Suomessa oli Helsingin poliisilaitos, joka toi Suomeen ensimmäisen airedalenterrierin 1900-luvun alussa.
Airedalenterrieriä on käytetty metsästyksessä, vahtikoirana, poliisikoirana ja jopa opaskoirana. Airedalenterrieri on monitoimikoira, jonka kanssa harrastusmahdollisuudet ovat laajat. Perusottelevaisuus pitäisi opettaa jokaiselle koiralle, vaikkei kilpailuihin aikoisikaan. Airedalenterrieri luokitellaan palveluskoiraksi, vaikka nykyisin se on vahvistanut asemansa lähinnä seurakoirana. Vain pieni vähemmistö Suomen airiksista näkyy harrastus- ja kilpakentillä. Agilityyn rotu sopii mainiosti ja lajin suosio airedalenterriereiden keskuudessa on lisääntynyt lähivuosina.
Airedalenterrieri on suurikokoinen ja vaatii paljon liikuntaa ja ulkoilua. Pelkkä hihnalenkkeily ei riitä aktiiviselle ja nuorelle koiralle, vaan se tarvitsee myös henkistä aktiviteettiä ja koulutusta. Onnellisimmillaan airis on kun sen kanssa harrastetaan ja sille asetetaan haasteita. Se voi olla makupalojen etsimisleikkiä kotona, jäljestämistä metsässä, vesipelastusta tai muuta aktiivista toimintaa. Pelkäksi sohvakoiraksi airista ei suositella.
Luonteeltaan airedalenterrieri on iloinen, vilkas ja utelias. Airiksilla on pilkettä silmäkulmassa ja rotua pidetään huumorintajuisena. Airis on ystävällinen ja hyväntahtoinen. Se tulee helposti toimeen muiden koirien ja lasten kanssa. Energiaa airiksilta löytyy ja ne ovat aina valmiina toimintaan.
Oman tahtonsa airikset osaavat ilmaista. Airis tarvitsee tarmokkaan, johdonmukaisen omistajan, joka asettaa koiralle pennusta saakka selkeät rajat hellästi, mutta päättäväisesti.
Turkin hoito vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Helpoimmillaan turkki on hyvin hoidettuna ja trimmattuna, eikä koirasta lähde karvaa. Näyttääkseen airedalenterrieriltä, koira täytyy trimmata 3-4 kertaa vuodessa.
Toisille riittää trimmaus vain kaksi kertaa vuodessa, mutta silloin koira näyttää enemmän nallekarhulta kuin airikselta. Suomen Airedalenterrieriyhdistys ry järjestää vuosittain trimmauskursseja eri puolilla Suomea. Perustrimmauksen oppii nopeasti tekemään itse. Näyttelytrimmaus vaatii pikkutarkkaa osaamista ja ainakin aluksi se kannattaa jättää asiantuntijoiden tehtäväksi. Trimmaus on työlästä ja vie paljon aikaa. Koko turkki nypitään käsityönä. Tästä johtuen koiran trimmauttaminen ulkopuolisella on kohtuullisen kallista. Jokaisen koiranomistajan tulisi huolehtia säännöllisesti koiran perushuollosta eli kammata turkki, puhdistaa korvat sekäleikata tassukarvat ja kynnet.
Oikealla ja johdonmukaisella koulutuksella airiksesta saa hyvän harrastuskaverin, uskollisen ystävän ja mahtavan perheenjäsenen, jolla on suuri sydän!
Vastaa