Ciao !
Eilen oli tarkoitus mennä kuvaamaan upeaa Annea Punakalliolle, ja ottaa sellaisia luksusfiilistelykuvia.
Kuvittelin tarkkoja, sävykkäitä ja dramaattisia kuvia upeasta naisesta kauniissa mekossa ja Hunterin saappaat jalassa.
No mehän mentiin, ihana ystäväni ja assarini Ulrika, ja tyttärensä Ellen <3
Tulos oli juuri mitä ajattelinkin, fabulous ! Mutta kuvat olivatkin rakeisia, osa todella epätarkkoja ja suttusia. Ja tämä johtui siitä että KELLOJA oli siirretty enkä ihan heti tajunnut että pimeä tulee jo tuntia aikaisemmin.
Tuli hieman kiire ja oltiin hieman myöhässä, hämärä ehti jo tulla ja alkoi piskottaan. Iski pieni epätoivo, mutta ikinä mulle ei oo iskenyt isoa epätoivoa, ja tämäkin oli niin pieni että nouhätä. Yhtäkkiä muistin että Canonissani on mahdollisuus ISO laajennukseen, nostin sen maksimiin, en halunnut edelleenkään salamakuvia joita vihaan vähintään yhtä paljon kuin studiokuvia. Voila, käsissäni oli suttuisia, rakeisia ja ihmeellisen kauniita kuvia naisesta ihanassa pikkumustassa, Hunterin mustissa kumppareissa ja tuuli joka vei ponchoa hänen harteiltaan.
Alkuperäiset kuvat ovat mustavalkoisia ja värikuvia joissa on siis käytetty järjettömän suurta ISO:a ja loisteputki WB:tä jolla saa aikaan tuon sinertävän sävyn. Mi laiki.
Illalla kun katoin näitä kuvia ja tajusin että ne ovatkin tosijees, ja muistin samalla DSLR magazinen artikkeli kuvaajasta nimeltä Dan Pluckjoka mielellään kuvaa rakeisia kuvia, eli High Grain portraits.
Luin artikkelin silleen puoliks nopeesti – sen kummemmin ajttelematta mutta joku siitä jäi mieleeni. Nyt minä olin ottanut elämäni ekat grainyt tarkoituksella ja tietäen että kuvista tulee rakeisia ja olen tyytyväinen. Mitä taas opittiin ? Oli keli mikä hyvänsä, ei vaivuta epätoivoon vaan luotetaan kikkailun maagiseen voimaan.
Ps. värikuvat joissa Anne seisoo kalliolla, siinä on käytetty upan assarini auton valoja.
Honda CRV lights rocks. xD
Kuvia on jälkikäsitelty photoscapella. Kiitos Anne & Ulrika & Ellen <3
Vastaa