Sonja Hagström Photography

Aamulla olin kuvaamassa usvaa perhonjoella ennenkuin edes join aamukahvini joka on pyhä rituaali. Illalla viimeisenä oli taas usva pääosassa. Näin sen kun ajoin töistä kotia, pelto jonka reunalla aurinko laskee, ja usva <3 Aivan pakko hakee kamera ja lähtee kasteleen lahkeita pellolle. Se on niinkuin addiktio. Kun näen sen jossain ja näen sen täydellisen valon joka sitä ympäröi, se on kuvattava 🙂 Jokaisessa vuodenajassa on se juttu.

Se jokin joka kiehtoo ja jonka mä haluan talteen, se hetki. Se on tässä ja nyt. On hulluutta ajatella että en jaksa tai en viitsi. Ei muuta ku antaa mennä vaan, ne on niitä muistoja joita voi katsella sitten kun ulkona pyryttää eikä oo mitään kuvattavaa pitkään aikaan.

Nuo perhonjoki kuvat on otettu eilen, eli 27.8. 2011. Venetsialaislauantai. Käytiin koiran kanssa pyöräilemässä ja turvallisuus syistä ei ollu kameraa mukana xD Kun näin mikä usva rödsöön päin oli menossa tuli kiire. Äkkiä hakeen auto ja kamera. Muutaman sekunnin – 10 sekunnin valotusaikoja, loisteputki WB:tä & perhonjokifiilistelyä. Mä sitten rakastan tuota jokee, se on antanu mulle parhaita kuvia koko kuvaus-urani aikana. <3 Respect.