Järjestin jonkun aikaa sitten creepykuvauskisan jonka voitti Mia Sumell. Eilen sitten oli the day. Ei ollu mitään selvää suunnitelmaa niinkuin ei yleensäkkään. En tykkää hirveesti suunnitella näitä. Luotan mielikuvituksen voimaan ja lokaatioon. Meillä on yks talo jossa on käyty tutustumassa vähän aikaa sitten, ja koska the factory alkaa oleen aika loppuunkaluttu ja kaupunki purkaa taloja sitä mukaa kun niitä autioituu niin mentiin sitten tänne.
( but i must tell ya, i kinda fell in luv with the bathroom ! ♥ )
Tämäkin puretaan varmaan tän vuoden puolella ja halusin muistoja sieltä. Mian kans oli niin helppo kuvata. Ei mennyt aikaakaan kun kuvat rupes näyttään siltä niinkuin olin ajatellutkin. Simppeliä ja voimakasta ja ehkä hieman jopa ahdistavaa. Ympäristö on tärkein kaikista ja tällä kertaa tämä talovanhus oli nappivalinta. Mulla on ollut äärirankka vuosi tähän asti, paljon valtavan isoja muutoksia, paineita, stressiä ja pelko selviytymisestä tässä elämässä yleensäkkin.
Olen levoton sielu ja kuvaaminen on ainoa asia jolla pystyn irtautumaan arjesta, siitä on samalla nyt tullut tärkeä elinkeino jolla pitää voida maksaa laskut. Se aiheuttaa välillä suunnatonta stressiä ja unettomia öitä, itseasiassa en muista millon oisin nukkunut kunnolla.
Olen oppinut toimimaan niinuin kone. Mä toimin ja mä teen vaikka olisin täysin pois päältä. Tänään oli sellainen päivä. Erittäin raskas. Töitä on joka päivä ja ne on tehtävä siitä huolimatta että olen totaalisen väsynyt. Toivon että löydän kohta unirytmini ja tämä helpottaa sen myötä valtavasti. Jaksaa taas normaalienergioilla. Anyways, meillä oli superhauskaa, tämä teki mulle hyvää ja haluan kiittää suuresti Jaanaa ja Jarnoa jotka oli mukana kans. Nämä on näitä unohtumattomia hetkiä elämän varrella kun saa tehdä töitä tällaisten ihmisten kanssa ♥
Mia, olet ilmiömäinen ! Fenomenal ! ♥ Olen onnellinen että me saatiin sun kanssa toteutta tämä. Yksi näistä kuvista tulee mun seinälle. Taidat arvatakkin mikä.
Gear : Manfrotton jalusta all the way
Canon 6D & 50 mm
Vastaa