Itsensä ylittäminen ja uskaltaminen ei aina ole helppoa. Se on pitkä tie joka monesti vaatii paljon itsensäpsyykkaamista . ( mä oon läski ja mä oon ruma ja mä oon sitä ja mä oon tätä ) Monesti ihmisiä jännittää kuvaaminen todella paljon, vaikka ne haluaa sitä todella paljon.
Väittäisin että ihan turhaan, koska se menee hienosti.
Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Olla vähissä vaatteissa oudon ihmisen edessä, pitää ilmeet kurissa, hyvinä, sensuelleina. Näyttää parhaat puolensa. Se kuullostaa mutkikkaalta, näin yhtäkkiä kun ajattelen että itse oisin kuvattavana.
Beauty begins the moment you decide to be yourself.
Minä yritän auttaa. Minä ohjaan. Mä neuvon. Mä kerron miten saaadaan ne parhaat puolet esiin, se on osa tätä työtä. Minulla on aina paljon visioita ja yritän parhaani että oman ja kuvattavan visiot kohtaavat. Yleensä ei mene kauaa kun sisäinen tiikeri herää. Posetukset tulee kuin itsestään, kun huomaa että se onkin kivaa, ja se menee hyvin. ” – Ja hei mähän oon hyvännäkönen ” !
Ei ole mitään jännitettävää enää, muuta kuin antaa mennä ja unohtaa kaiken ympärilläolevan.
Kuvaan oikeestaan kaikki nämä täntyyppiset muotokuvat kiinteellä 85 millisellä 1.2 objektiivilla. Koska se vaan on paras tällaseen. Kuvanlaatu on tajuton ja pääsen juuri riittävän lähelle. En enää saa muista putkista irti touchii muotokuvissa niinkuin tästä.
Minnan kanssa oli aivan huippua fotailla, ja Jaana oli taas wizard niinkuin joka kerta.
Käytiin meidän salapaikassa. Se ei enää oo kovin salainen. Kaikki kyselee missä se on ja mä en kerro, sen takia kun se on tärkeä paikka. Ja ne kenen kanssa siellä käydään ei myöskään kerro. Aina voi itse käydä ajelemassa ja etsimässä. Tiedän että naapureita ärsyttää kun siellä ramppaa jatkuvasti porukkaa. Eikä siellä ole mitään. Siellä on loistavat kuvauspuitteet joo, ei oo mitään vietävää, kaikki on hajoitettu, tuhottu, ikkunat särjetty. Se on ruma, kalsee paikka mutta sillä on tarina josta mä pidän, ja se sopii mun kuvaustyyliin.
Se sopii monen muunkin tyyliin varmasti, viime viikolla päivä sen jälkeen kun me oltiin Cecilian kans käyty siellä ja kuvia oli julkistettu niin siellä oli käyty ottaan ihan samantyylisiä kuvia kuin me otettin. Se kieltämättä raivostutti. Saa käyttää omaa mielikuvitusta. Kopiointi on ikivanha kurja temppu, mutta sillä ei saa arvostusta kuvaajana.
Oman tyylin oppiminen on pitkä tie niinkuin kaikki oppimiset elämässä. Ja se että joku tulee ja vie sen, minkä sä oot vuosia hionu mielessäs. Se tuntuu jotenki todella röyhkeältä. Mutta nämä on niitä asioita joiden kanssa pitää oppia elämään ja olemaan, ja mua ei enää edes haittaa. Huvittaa lähinnä.
You all gottu do what you gottu do.
Tässä upea Black swan, Minna.
Canon 6D & Canon 85 mm 1.2
Assistance & Make-up : Jaana Stenman
Thanks gals-luuv ♥
Vastaa