Eilen sain ihan mieletöntä postia. 80-luvulla vaikuttanut punk-bändi tekee juhlavinyylin ja kanteen tulee tämä kuva.
Kuva jossa the boys istuu vierekkäin nojatuolilla. Talossa jota ei enää ole. Olin niin otettu että joku oikeesti haluaa käyttää mun creepykuvaa johonki näin tärkeeseen juttuun. Hän joka kirjoitti mulle piti kuvaa erittäin hienona ja sillä oli hänen mielestään selvä sanoma. Siitä se ajatus sitten lähti. Mulla on ollu aivan jäätävä vuos ja jollain lailla myös henkisesti todella raskas. Mutta mä oon jaksanu hienosti ja nyt kun tuli syksy ja värejä ja vähä viileetä tuli uutta virtaa. Uutta virtaa tulee myös uusista jännistä proggiksista. Kuten yhteistyö Kokkolan Tiikereitten kanssa, tilakuvaaminen Huusholli-Keittiöiden kanssa jatkuu, Rakasta itseäsi päivät sekä muoto & perhe & lapsikuvaukset siihen väliin. Syksylle on tullut myös häitä. Eli töitä riittää kivasti josta oon todella onnellinen.
Tulossa on myös 5D mark IV jota kovasti odotan.
Uus työkaveri ♥
Ajatus creepyteeman jatkumisesta on kytenyt jo pitkään ja nyt se on pakko tehdä. Se on mun tapani paeta arkea hetken. Tehdä sitä mitä ihan itse haluan. Näillä mun ei tarvi miellyttää ketään, ne ovat mua varten, saan näistä kiksejä. Kuvat saavat olla rakeisia ja suttuisia, nitten pitää olla ahdistavia ja pelottavia ja niitten pitää herättää myös inhoa. Rakastan tätä creepykuvaamista. Se on mun ikioma juttuni. Niistä ei tarvi pitää, niitä saa inhota ja mua ei haittaa yhtään. Koska ne ovat vain mua varten. Mitä ahdistavampi kuva sen parempi. Jaan niitä myös mielelläni koska tiedän että on ihmisiä jotka ovat samanhenkisiä ja näkevät myös näissä sairaissa kuvissa kaunista. Ne herättää mielikuvia ja ajatuksia. Jos niistä ei pidä niin ei tarvi kattoo.
Nykyään saan creepy-inspistä ihan mistä vain, vanhat talot, pimeät kujat, jonkun ilme, kasvot, pitkä hiukset jotka liehuvat tuulessa, eleet, ihan kaikki. Selaan jatkuvasti pinterestiä jossa on loputtomasti inspiskuvia. Olen tarkoituksella hankkinut kotiini antiikkia jota voi käyttää creepykuviin. Vanhaa isoa arkkua. 1800-luvun gootti-henkisiä tuoleja. Ideoita on loputtomasti.
Ajattelin seuraavaks tehdä sellasen ” the massacre of baby-jane ” kuvauksen jossa on mukana myös ” uhreja ” . Kiinnostuneita on ollut todella paljon, rupeen kohta funtsiin ketkä sit tulee oleen mukana. Siinä pitää voida olla todella totinen, pitää osata eläytyä, kuvien täytyy olla totisia ja inhottavia. Se vaatii keskittymistä kuvattavilta niinkuin myös multa. Kuvaustilanteet voivat olla todella ahdistavia, pitää olla valmis heittäytymään. Oikeiden kuvakulmien ja fiiliksen löytäminen on oma juttunsa. Sitä mä rakastankin tässä niin valtavasti. Oon monta päivää suunnitellu Baby-Jane hahmoa. Miten tämä toteutetaan. Mitä kaikkea me tarvitaan. Siitä tulee niin jännää.
Tässä vähä aikasempia juttuja joita on tehty.
Enjoy ♥
Vastaa