En ole äiti, ja saattaapi olla että mun kykyäni kuvata lapsia epäillään välillä sen takia.
*spekulaatiota*
Sehän ei tarkoita sitä ettenkö osaisi olla lasten kanssa tai tietäisi miten heitä voi varovasti huijata ja houkutella.
Olen myös kuullut että olen pelottavan näköinen ( the hair ?!? ) mutta ei ne lapset kuitenkaan mua pelkää, haha ! *huvittunut*
7 vuoden kokemus lapsikuvauksista on opettanut erinäisiä taitoja joilla sen saa onnistumaan. Se ei toki tarkoita että se aina onnistuisi. Ei tarvi olla kuin huonosti nukuttu yö tai känkkäränkkäpäivä.
Tämä on minulle erittäin mieluisaa niinkuin kaikki mitä kuvaan. Ei ole mitään mitä en kuvaisi, olen sitä mieltä että jos johonkin ryhtyy, ja jos jotain oikeasti haluaa tehdä, niin siihen on paneuduttava sitten kunnolla. Tykkään tosi paljo kuvata lapsia miljöössä ja omissa kodeissaan missä he leikkivät ja elävät. Sama pätee kaikkia muitakin muotokuvauksia. Se mitä vierastan on studiokuvaaminen, enkä koe sitä mun jutuksi. Olen sellanen placehuntteri. Etsin jatkuvasti kuvauspaikkoja jotka vois toimia. En halua photoshopata taustaa tai meikkiä. Haluan että se on heti hyvä, tämä voi viedä vähän enemmän aikaa mutta se on se tapa jolla haluan sen tehdä. Tänään olin kuvaamassa aivan mahtavaa pikkumiestä. Jälleen kerran hänen omasta kodistaan löytyi huippurekvisiittaa ja seinää jota käytettiin. Oon joitakin vuosia sitten hankkinut 85 millisen kiinteen canonin 1.2 putken jota rakastan aivan ylikaiken. Tänään oli oikeastaan eka kerta kun käytin sitä suurimmaks osaks ajasta tän päivän kuvauksessa. Esim nämä kuvat on sillä otettu. Se on ollut haastava opetella käyttämään lapsikuvauksissa. Pitää liikkua. Oon aina ollut zoom-girl. En ole enää. On mukava huomata että sitä kuitenkin ajautuu raiteille jotka loppuviimein on niitä oikeita raiteita oli sitten kyseessä mikä tahansa asia.
Asiat menee niinkuin niiden kuuluukin mennä.
045-2586699
sonjahagstromphotography@gmail.com
Vastaa