Fiilistelen parvekkeella läppärin kans. Täällä on kynttilöitä ja viltti jalkojen ympärillä. Fiilis on levollinen mutta samalla levoton. Ens viikko on ehkä kesän rankin. Mietin tänään ääneen että miten mä tästä viikosta selviän. Ihan niinkuin ennenkin.
Oon viikon lomalla kaupantädin-työstäni. Heinäkuun menin todella äärirajoilla mutta sen jaksoin kun varattiin talviloma-matka. Nyt jaksan kun tiedän että voin ostaa kohta ihan oman auton. Auton jota todella tarvin. Tätä kahden työn tekemistä en voi kyllä suositella jossei omaa järkyttävää energiavarastoa ja organisaatiokykyä. Esimerkiks mun ens viikko menee totaalisesti kalenterin mukaan ja se ylimääräinen aika kun en oo kuvaamassa, sillon istun koneella. Maanantai. Koira hoitoon äitille koko päiväksi. Klo 12 palaveri, klo 15 pitää olla Toholammilla ja sen jälkeen suoraan Lohtajalle. Ilta venyy myöhään. Sen jälkeen soitellaan ja vastaillaan viesteihin. Tiistai menee samaa rataa. Keskiviikko on vähän rauhallisempi. Vain yksi perhekuvaus.
Loppuviikkolle on tiukka aikataulu ja paljo töitä. Lauantaina on kesän vikat pitkät häät. Sunnuntai on täynnä. Sen jälkeen enää muutama potretti jäljellä ja hääshow on loppusuoralla ja Lokakuussa paketissa. Tässä pitää olla energiaa joka päivälle, ei ole tilaa väsymykselle tai huonolle energialle. Pitää nukkua kunnolla ja syödä hyvin jotta jaksaa innostua joka päivä uudestaan ja uudestaan.
Tässä pitää tulla itsensä kanssa hyvin toimeen. Parisuhteen pitää toimia. Pitää jaksaa organisoida ja ajatella silloinkin kun ei jakais millään. Pitää jaksaa. Pitää jaksaa istua koneella. Palkinto on se kun saa tehdä sitä mitä haluaa. Mutta kaikella on hintansa. Myös tällä.
Kun kesä on ohi et halua koskea kameraan pitkään aikaan. Et halua kuvata mitään. Tarvit muutaman kuukauden. Se on jokasyksyinen ilmiö mulla. Välillä tekee mieli heittää kamera seinään. Mutta enhän mä sitä tee, suhteeni kuvaamiseen on kuitenkin syventynyt. Olen kehittynyt omasta mielestäni oikeaan suuntaan ja ihmisten kanssa on helppo olla.
En enää aikoihin ole välittänyt muitten sanomisista. Suunta on ihan oma ja itse valittu. Olen omalla mukavvuus-alueellaani.
Tänään mietin kun menin yhteen juhlapaikkaan, jossa oli outoja ihmisiä, ja siellä mua odotti suloinen ja kaunis rippikuvattava, että kuinka paljon mua tämä tilanne ois jännittäny 5 vuotta sitten, ja sehän jännitti. Mennä outoon paikkaan, saada ote tilanteesta ja suoritutua niin että oma jännitys häipyyy kokonaan. Se on pitkä matka. Eikä koskaan olla perillä.
On vain tämä hetki. Ja seuraava hetki. Ja sä elät siinä. Täysillä, joka hetki ♥
Kuvia Edistä aamulla.Ja muutama uintikuva. Mun rakkaalla on paha korvatulehdus ja huomena pitää koittaa saada järjestettyä korvatippoja johonkin apteekkiin. Pallo on mieluisa vaikka onkin kipeä.
Canon 5D mark III & 0 mm 1.8
sonjahagstromphotography@gmail.com
045-2586699
Vastaa