Sonja Hagström Photography

Mikä tekee ihmisestä vahvan ? 

Uskallus tehdä omia päätöksiä, elää niinkuin haluaa, uskallus luopua asioista ja ihmisistä jotka satuttaa ? Uskallus katsoa itseään peilistä ja sanoa itselleen, -olen kaunis, olen vahva, selviän mistä vain.

Se ei ole helppo tie. Oman vahvuuden löytäminen. Olen tavannut paljon erilaisia ihmisiä matkani varrella. Heikkoja ihmisiä jotka tarvivat voimistamista. Vahvoja ihmisiä jotka ovat oman matkansa varrella tehneet suuria ja vaikeita päätöksiä ja sitä kautta löytäneet oman ja vahvemman minänsä.  Tunnen suurta kunnioitusta naisia kohtaan jotka uskaltavat kuvauttaa itsensä muutoksen kynnyksellä. Kun on käyty läpi kriisejä ja ongelmia jotka ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Kun haetaan voimaa kuvasta ja omasta minästään. Se vahvempi uusi minä. Minäkin olin joskus maanrakoon poljettu tyttö joka pelkäsin suunnattomasti etten olisi riittävän hyvä ja että minusta ei ikinä tulisi mitään. Annoin satuttaa itseäni sekä henkisesti että fyysisesti. Sitä tyttöä ei enään ole. Tilalle on tullut vanha minä joka tietää mitä haluaa.

Happiness is a choice. You can choose to be happy. There’s going to be stress in life, but it’s your choice whether you let it affect you or not.

Valerie Bertinelli

On ihmisiä jotka kituvat huonossa parisuhteessa vuosia, vuosikymmeniä. Ei ole uskallusta eikä voimia tehdä päätöstä lähteä kun yksinäisyys ja oma pärjääminen pelottaa. Ei uskalleta poiketa kaavasta, ollaan rutinoituneita eikä tohdita kokeilla mitään uutta.

Mennään joka vuosi Rodokselle kun uljas maailma odottaa uusine elämyksineen. Mennään aina samaa reittiä kun oudolla reitillä voisi sattua jotain.

Tuttu ja turvallinen ei ole aina se paras vaihtoehto.

We keep moving forward, opening new doors, and doing new things, because we’re curious and curiosity keeps leading us down new paths.

Walt Disney

Yksi vapauttavimmista jutuista on se kun ei enää välitä siitä mitä muut on mieltä. Ketään ei tarvitse miellyttää miellyttämisen takia jos se ei tunnu hyvältä. Kukaan ei saa kohdella toista huonosti ja sitä ei tarvitse sietää. Ajatus henkisestä ja fyysisetä väkivallasta saa mut raivon partaalle. Kun näen naisen jolla on musta silmä en voi kuin ihmetellä. MIKS antaa jonkun satuttaa itseään kun on olemassa vaihtoheto. Kukaan ei ole sen arvoinen. Oman itsensä arvostaminen on SE avain. Yksi elämä, vain se yksi ainoa. Liian lyhyt tuhlattavaksi. Negatiivisen energian voi poistaa ympäriltään ja etsiä niitä hyviä juttuja tilalle. 

Muistan kun minulta usein kysyttiin että milloin sinusta tulee äiti. Mua ahdisti suunnattoasti. Tiesin vastauksen, – ei koskaan. Mutta vastasin että katsotaan, sitten joskus. Se on tunkeilevaa ja ärsyttävää, se on hyvin henkilökohtainen asia, silloin se tuntui siltä.  Päätös oli olemassa mutta pelkäsin sanoa sitä ääneen. Jossain vaiheessa sanoin varovasti että en halua lapsia, sitten se poru vasta alkoikin, ” – mites sä nyt sillai, kyllähän lapsia pitää hankkia, mummu tykkää. Kuolet yksinäisenä ja onnettomna. ” – lapseton keski-ikäinen nainen on kauhea näky ” Ehkä kuolen yksin mutta ei koskaan onnetomana kun tiedän että olen elänyt elämäni niinkuin olen itse halunnut.  Kaikilla on vaihtoehto. Jossain vaiheessa sanoin sen ääneen ja ilmoitin sen myös äitilleni. Minulta on turha odottaa jälkikasvua. Minä rakastan vapauttani. Näen asian niin että antaisin elämäni pois, en halua luopua omasta ajastani, omista jutuistani, yöunistani, vapaudestani mennä ja tehdä mitä haluan milloin haluan. Olen itsekäs. Tuntuu hyvältä voida sanoa se ääneen. Ja miksi en olisi itsekäs, minulle on annettu tämä elämä elettäväksi niinkuin itse tahdon. Kuka sitä on tuomitsemaan. 

Ja mikä parasta on se kun on ihanassa ja tasapainoisessa parisuhteessa ihanan ihmisen kanssa joka ajattelee juuri samalla tavalla. Se onkin hassua kun mennän yli the magic 30 niin sitten miehillä tulee kiire. Parisuhteen varma tuho on se kun toinen ilmoittaa että en halua lapsia. Ikinä. Jouduin joskus tekemään sen valinnan, erota pitkästä suhteesta ja lupumaan elämästäni isossa talossa maalla tai pakottaa itseni hankkimaan lapsia. Erosin.

Enkä ole katunut päivääkään.

Se ei ole kaikkien juttu ja jotkut vaan tajuavat sen liian myöhään. Elämä voi olla täynnä kaikenlaista jänittävää. Nyt sitten asiat ovat paremmin kuin ikinä. Elämässä on suurta rakkautta ja luottamusta. Juttelin vanhan ystäväni kanssa tässä yks päivä ja kerroin hänelle että minusta ei IKINÄ tule kenenkään avovaimoa enään koskaan. ( ehkä sitten 70-vuotiaana ) ja kuinka vapauttavaa on asua yksin. ( hän oli täysin samaa mieltä kanssani, avoliitto tuhoaa parisuhteen ) Ei tarvitse riidellä siivoamisesta ja on omaa tilaa ja oma vapaus. Joka kerta kun näkee on ehtinyt tulla ikävä, kun ei nuku joka yötä yhdessä ja ei näe joka päivä.

Ihmiset tekevät sitä vieläkin.

Muttavat yhteen muutaman kuukauden päästä ja eroavat puolen vuoden päästä. Toki on niitä joilla se toimii. Mutta jos oman tilan tarve on ISO niin silloin se ei toimi. Mulla tämä toimii loistavasti. En haluaisi kenenekään rojuja mun pieneen kaksiooni. All mine. Jos minun pitää valita toimivan ja freesin parisuhteen ja yhteistalouden välillä jossa maksetaan yhdessä ja säästetään vähäsen niin valitsen milloin vain sen parisuhteen jossa perhoset pysyy vatsassa ja asutaan eri osoitteissa.

Mietteitä maanantai-aamuun. Asiat ovat aika yksinkertaisia kun niistä ei tee vaikeita. Mukavaa viikkoa !