Sonja Hagström Photography

Tyhjästä tontistasi jossa on kuvattu ( en tiiä montakokymmentä tänä kesänä ) ylioppilaita, rippikoululaisia, hääpareja ja muotokuvia. Kaduistasi joita renunustaa kauniit vanhat talot, portit, seinät ja aidat.

Mulla on niin paljo lempipaikkoja tuolla ja tänään tuli sellanen olo että NYT lähetään ottaan vähä mustavalkosta ja synkkää 85 millisellä joka on just niinku tehty tällaseen.

 SOUNDGARDEN, BURDEN IN MY HAND

Follow me into the desert
As thirsty as you are
Crack a smile and cut your mouth
And drown in alcohol
’Cause down below the truth is lying
Beneath the riverbed
So quench yourself and drink the water
That flows below her head Oh no there she goes
Out in the sunshine the sun is mine I shot my love today would you cry for me
I lost my head again would you lie for me
I left her in the sand just a burden in my hand
I lost my head again would you cry for me Close your eyes and bow your head
I need a little sympathy
’Cause fear is strong and love’s for everyone
Who isn’t me
So kill your health and kill yourself
And kill everything you love
And if you live you can fall to pieces
And suffer with my ghost
Just a burden in my hand
Just an anchor on my heart
Just a tumor in my head
And I’m in the dark So follow me into the desert
As desperate as you are
Where the moon is glued to a picture of heaven
And all the little pigs have God

 

Välillä kamera todellakin on kuin burden in my hand, luovuus on lahja mutta se on välillä myös suuri taakka. Siihen on jonkunlainen viha-rakkaus suhde, se pakottaa, se inspiroi, se opettaa, se ohjaa mua, se ajaa mua eteenpäin ja välillä se uuvuttaa mut täysin. Mutta silti siihen on se palava rakkaus ja intohimo joka on pysyvää.

 

Korvissa soi Soundgarden kun kävelen noita tuttuja katuja koirani kanssa ja uppoudun noihin seiniin ja taloihin. Ei oo kiire mihinkään ja illaks pitää vasta töihin, on aikaa fiilistellä, kauan kaivattua aikaa. Muistelen aivan huikeeta Dublininmatkaa kesällä ja niitä rakennuksia siellä joita ois voinu kuvata loputtomiin. Talvella kun vuorossa on Praha otan kyllä kameran mukaan tällä kertaa. 

Rakastan vanhoja rakennuksia, synkkää tiiltä ja betonia. Ei haittais vaikka täällä ois enemmän niitä.