4 vuotta sitten oli se kesä kun hankin ekan järkkärini.

Canon eos 1000D ja siinä tuli tietysti mukana 18-55 tuubi ja sit ostin salaman ja 55-250 millisen. Niillä sit aloteltiin. Kesällä taisin ostaa ekan close-upinki ja joitakin suotima jota sittemmin vähemmän on tullut käytettyä. Kuvasin, kuvasin ja kuvasin. En tehnyt mitään muuta. En edes uskalla ajatella montako kymmentätuhatta kuvaa sinä kesänä tuli otettua. Nämä kuvat ovat syksyltä, elokuuta ja paikka oli mustakari.

Silloin olin jopa niin innostunut että heräsin oikeasti aamuviideltä ja lähdin fotaan. Ihan vaan etsimään usvaa ja täydellistä auringonnousua. Nykyään on jo niin paljon töitä ja proggiksia ettei tahdo enää viitsiä. Tänään tajusin aamulla kun poljin töihin aamukuudelta, että ehkä kuitenkin pitäisi herätä joku aamu ja lähtee retkelle kameran kans. Oli tosi kaunista. Mieletön valo ♥

Halusin oppia niin kovalla palolla, olin kuin tulessa kun sain jonkun hienon perhoskuvan tai auringonnousun tai laskun. Vaikka en ihan tarkkaan aina tienny mitä olin teknisesti tekemässä. Kuvasin vaan kuvaamisen ilosta ja siinä samalla opiskelin, ostin kuvauskirjoja ja lehtiä ja luin niin paljon kuin jaksoin. Rakastan valokuvauskirjoja ja lehtiä. Ja kuvia olen aina ihaillut, vieläkin tulee töissä selattua American Voguen ja joidenki tiettyjen lehtien upeita kuvia, ne inspaa ! Mietin monesti miten kuvaan on saatu se hieno fiilis ja värimaailma. Jokaisessa kuvaajassa asuu pieni analyytikko.  En saa tarpeekseni kuvista.

Kun alottelin selasin jotain tyyliin me naiset tai anna lehtee ja katoin niitä ihania ruoka ja muotikuvia ja hoin itelleni että mä teen tuon vielä, kuvaan samnlaisia kuvia. Sitä se on vieläkin. Hirvee draivi ja oppimisenhalu. Hetkeäkään en vaihtaisi. Ikinä en oo valmis. Aina on mentävä eteenpäin ja opittava uutta.

It´s a never-ending story.

 Ja ehdottomasti palkitsevinta tässä työssä on se kun saa kuvattavan huomaamaan kuinka kaunis oikeasti on, ja että ihminen joka omasta mieletstään epäonnistuu aina kuvissa onnistuu aivan loistavasti.  Kun saa hymyileviä kasvoja ja tyytyväisiä asiakkaita ♥

Ikinä ei saa luovuttaa ja ajatella etteikö pysty tai osaa. Kaikki on mahdollista, mulla on tapana asiakkailleni sanoa että everything is possible, ja jos muka ei oo niin sit tehään siitä mahollista.

Tsekkasin kuvia ulkoselta kovalevyltä ja löysin nämä, elämäni ekat usvakuvat. Se oli kaunis aamu ja mä olin NIIN innoissaan !