Taivas oli tänään ihmeellinen. Koko päivän hiostava kuumuus muuttui ukkoseksi, auringoksi ja oranssiksi taivaaksi. Siinä vaiheessa kun pihalla kuvasin oranssia taivasta tuli mieleen käydä trullevintien varren luottokuvauskohteissani. Punakalliot, Valkohieta ja Trullevinnokka jossa olen lukuisia kertoja käynyt jokaisena vuodenaikana ja mitä ihmeellisimpiin aikoihin ja sinne palaan yhä uudestaan !
Luin tänään ruotsinkielisen FOTO lehden juttua jossa oli Hans Strandin luontokuvia. Äärimmäisen taitava valokuvaaja joka on todellinen inspiraationlähde. Hansin luontokuvat ovat aivan uskomattomia.
Jos saat käsiisi FOTO lehden numero 7 niin siellä on Hans Strandin upeita kuvia.
Ne ovat teknisellä kikkailulla toteutettuja mestariteoksia. Inspiroiduin. Halusin olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja se paikka on yleensä aina Valkohieta. Siellä on kaikki merikuvaukseen tarvittavat elementit. Kiveä, hiekkaa, tilaa. Ja tänään en mennyt kuvaamaan ihan normisunsettejä. Halusin kuvata merta juuri auringon laskiessa pitkillä valotusajoilla. Ja se kannatti. Olen kuvannut NIIIIN monta auringonlaskua että se ei todellakaan enää kiinnosta. Pitkät valotusajat kiinnostavat sitäkin enemmän. Ja lyhyet liikkeenpysäyttävät. Haastetta omaan työskentelyyn ja oman teknisen osaamisen kehittäminen. Se vaatii välillä kovastikkin viitseliäisyyttä. Pitää olla innostunut ja motivoitunut kokeilemaan jotain uutta ja erilaista. Pitää olla sitä paloa ja tahtoa.
Mutta se palkitsee varmasti 🙂 Nämä kuvat on otettu jalustan kanssa, 0.5 – 3.2 sekunnin valotusajoille ( siis nuo pehemät merikuvat ) ja ISO on ollut 50-320 eli käyttämällä asetusta TV jossa sinä määräät sulkimen ajan ja ISO:n ja kamerasi hoitaa aukon. WB on ollut Autolla sekä loisteputkella. Taas kerran xD
Vastaa